Pieni lohikäärmepoika

-Iti, mittä okotiilit atuvat?, mittä nortut atuvat?, mittä dinotauluktet atuvat?

-Äiti, tuleeko dinotauluktet tänne? mittä lohipäälmeet atuvat? Pienen kolmevuotiaan maailma on tännä kysymyksiä ja... uhmaa :) -Ei tinne, enkä tuve, en tahdo, en työ, en pete. Mitä vaan mistä voi kieltäytyä. Tälle pikku kiukkupyllylle ompelin tällä kertaa ompelukerhossa. Odottelen vielä saumuria takaisin huollosta ja ainoat joustavien ompelut tapahtuu siellä. En vain tykkää nyhrätä näitä tuolla ompelukoneella.

Bongasin kangaskirpulta Noshin tomaatin värisen jc.n edullisesti ja ajattelin saavani tunikan siitä. Se kotiutui kun poika sairasti vesirokkoa. Tai siis joutui olemaan kotona pilkkujen takia, muuten kyllä virtaa riitti kuin pienessä kylässä :D Poika ilmoitti että se on hänen paita ja housut. Pari viikkoa sitten pyörittelin ajatusta että mitä teen ettei tulisi tylsä yksivärinen. Sitten muistinnähneeni jossain hampaaton huppain, missä oli siivet ja hampaat ja korvat. Tämän tein sitten siitä inspiroituneena.

Huppari viime vuoden jostain Sömnadsmagasinista ja housut OB01/09 Saimi kaavalla.

Siivet hihan ja kyljen saumoissa kiinni.

Hupussa hampaat.

Näin hurja lohis oli kun kotiuduin ompelusta. Sovitettiin ennen nukkumaanmenoa kun langat vielä roikkui.

Aamulla oli vähän totisempi sankari, kun piti hoitoon herätä. Mutta mieluinen vaate tuli kuitenkin.

Hempeilyä

Balleriina tyttö tahtoo olla iso, ja onhan hän. Syksyllä koulupolulle astuva nuorineiti. Tahdoin tehdä tytölle jotain mukavaa, siistiä isompien tyttöjen vaatetta. Sitä varten tilasin Noshin uutuuksia, jotka leikoin välittömästi. Kaava oli pyörinyt valmiina jo jonkun aikaa, ja ensin tarkoitettuna toiselle kankaalle. Tämän piti myös tulla hommahuoneen helmikuun värihaasteeseen, mutta koska meitä koetellaan nyt tosissaan vakuutusyhtiön toimesta niin ompelut on jääneet vähemmälle. Tämä valmistui siis reilusti maaliskuun puolella :) 

Kaava OB 6/2013, koko 128cm.

Terapiaompelua-ryhmä hau paita

Tiistaisin on tämän äidin ompelupäivä. Silloin kokoontuu kansalaisopiston kurssille meidän oma marttakerho höpöttämään ja ompelemaan. Sieltä olen myös löytänyt kaksi ehkä tärkeintä perheen ulkopuolista tukipilaria, joiden seurassa on mukava olla. Voidaan puhua jos joku asia on mielen päällä ja saa apua ja tukea ideoilleen jos sitä tarvitsee.

Eilen olin hyvin väsynyt, koska viimeinen kuukausi on ollut erittäin stressaavaa aikaa ja unet on vähissä. Meillä oli iso vesivahinko helmikuun alussa ja ensin meni aikaa siihen asioiden selvittelyyn ja sitten vakuutusyhtiön kanssa taisteluun, mitä jatketaan edelleen. Onneksi se on nyt isännöitsijän murheena.

Tämä osui niin huonoon kohtaa, olin juuri edellisenä päivänä käynyt psykiatrin vastaanotolla, joka laittoi kelaan laput. Mutta oma hakemus jäi tekemättä tämän katastrofin takia. Nyt hiihtolomalla totesin olevani ihan loppu henkisesti. Tuli sellaisia piirteitä esiin, mihin olen turvautunut viimeksi teininä, ja pelästyin itseäni. Sakset ranteen ympärillä ei ehkä ole paras ratkaisu mielipahan karkoitukseen... No hakemus on nyt kelassa ja päätös tulee toivottavasti pian niin pääsen vakituisesti juttelemaan ihanan terapeuttini kanssa.

Eilen lähdin siis sijaisasunnolta ompelukerhoon mukanani yksi miehen vanha neule, kaavakansio, yksi kangas sekä lehtiä. En tiennyt mitä jaksaisin tai haluaisin tehdä. Päädyin purkamaan miehen paidan ja leikkaamaan pojalle. Leikkasin siihen pari kuvaa Ryhmä-hau digistä, jotka aplikoin suoralla kiinni.

Sovituskuvia keiton syönnin jälkeen :D Piti napata vielä yksi hapankorppu.

Lähikuvaa.

  
Ja takaa vielä, vaikka täällä ei oo mitään nähtävää :D Mutta kuulemma tämäkin pitää ottaa. Kaavana Ob1/16 bla bla, mun uusin lemppari :)