Hiljaiseloa

Herätelläämpä blogia taas eloon. Paljon on tapahtunut kaiken kanssa. Ja tämä on ollut luvattoman pitkään ilman uusia tekstejä. Tammikuulla kotiutin peitetikkikoneen ja lupasin yhteistyötä Espoon Koneelle. 3kk piti olla aikaraja, milloin päivittelen peittariini liittyviä asioita, mutta kuinka ollakkaan en sitä saanut aikaiseksi. No vähän jälkijunassa tullaan :)

Ensimmäiset hetket koneen kanssa oli tutustumista, sitten koitin löytää säätöjä mieluiselleni tikkileveydelle, eli 1 ja 3.s neula käytössä. Tämä vei sen 3kk, toki sain paljon valmista tänä aikana ja päälle tikki oli mainio, mutta alalankojen kanssa oli ongelmaa. Oli suunnitellut erilaisia postauksia, miten konetta voisi esitellä. Ehkä nämä kaikki suunnitelmat vielä toteutuvat.

Tässä tämä minun uusi aarre. Lankoja käytössä 3kpl ja neulat 1 ja 3.

Ensimmäiset vaikutelmat koneesta olivat hyvät. Se toimi kuin unelma. Sitten päätin testata näihin housuihin, mihin farkkutasku odotti kiinnittämistään. Olen arkaillut käyttää mitään muuta kuin normaali ompelukonetta farkkuun ja kuullut, kuinka peittarit ovat kranttuja kankaista tai tikkiä joutuu säätämään jotta toimii eri kankailla. Rohkaisin mieleni ja annoin mennä. Ei mitään ongelmaa, varmasti se ruksutti ensin farkku+farkku käänteen, sitten tasku joustocollegen päälle ja uudestaan koneen alle. Parhaimmillaan kangasta oli 4xfarkku ja 1xjc ja kaikki meni moitteetta.

Samalla valmistui pojalle paita, mikä odotti käänteiden ompelua.

Kaavana housuissa oma Unto-housut, mitä saa minulta tilattua. Koko 116. Kankaat näihin vaatteisiin on Noshilta ja Paapiilta.

 

Hippuja

Keväällä todettiin tytön kanssa että yksi lempparipaidoista, Paapiin Siiri ja Myyry kankaasta tehty, on tullut pieneksi. Silloin keskusteltiin millä korvattaisiin tämä. Paapiilla näitä hahmoja on jo monen monta ja tyttö sanoi tahtovansa Hippu paidan tilalle. Ostin ihanan raikasta oranssia Hippua Lapsimessuilta ja kesti näin pitkään ennen kuin se päätyi valmiiksi. Hihat tuli saman sävyn pallokankaasta. Vaikka värit on keväiset niin sopii kyllä syksyynkin oikein hyvin.

Kaavoina näissä on OB.n Bla Bla koossa 110 (lisätty pituutta helmaan ja hihoihin) ja peplum jostain vuoden 2015 lehdestä. Koko 128 pidennetty vastaamaan 134 ja taisi venyä ihan mekoksi asti :D Hups!

Ihanaa, kun sai oikean valokuvaajan ja puolia ammattilaisen ottamaan kuvat järkkärillä. Näiden katselusta nauttii. Kiitos näistä rakkaalle miehelle <3

Uusia kaavoja, muistiinpanoja blogiin.

Kaavatestailua suoritin helmikuun alussa ja nyt saan nämä vasta blogiin asti. Vuoden ensimmäinen Ottobre tuli hankittua tammi-helmikuun taitteessa ja siitä piirsin tytölle ja pojalle molemmille yhden uuden yläosan kaavan. Niitä sitten pääsin ompelemaan laneilla mitkä oli helmikuun puolivälissä.

Pojalle testasin paita kaavaa Bla Bla, koossa 110. Poika on n.100cm pitkä eikä tämä ole yhtään liian iso. Housut omalla kaavalla.

Tytön kaavan nimeä en tietenkään muista. Mutta samasta kaavasta sai mekon, tunikan ja topin. Tässä mekko versio, koko 128.

Kankaat Käpysen ja Paapiin.

Terapiaompelua-ryhmä hau paita

Tiistaisin on tämän äidin ompelupäivä. Silloin kokoontuu kansalaisopiston kurssille meidän oma marttakerho höpöttämään ja ompelemaan. Sieltä olen myös löytänyt kaksi ehkä tärkeintä perheen ulkopuolista tukipilaria, joiden seurassa on mukava olla. Voidaan puhua jos joku asia on mielen päällä ja saa apua ja tukea ideoilleen jos sitä tarvitsee.

Eilen olin hyvin väsynyt, koska viimeinen kuukausi on ollut erittäin stressaavaa aikaa ja unet on vähissä. Meillä oli iso vesivahinko helmikuun alussa ja ensin meni aikaa siihen asioiden selvittelyyn ja sitten vakuutusyhtiön kanssa taisteluun, mitä jatketaan edelleen. Onneksi se on nyt isännöitsijän murheena.

Tämä osui niin huonoon kohtaa, olin juuri edellisenä päivänä käynyt psykiatrin vastaanotolla, joka laittoi kelaan laput. Mutta oma hakemus jäi tekemättä tämän katastrofin takia. Nyt hiihtolomalla totesin olevani ihan loppu henkisesti. Tuli sellaisia piirteitä esiin, mihin olen turvautunut viimeksi teininä, ja pelästyin itseäni. Sakset ranteen ympärillä ei ehkä ole paras ratkaisu mielipahan karkoitukseen... No hakemus on nyt kelassa ja päätös tulee toivottavasti pian niin pääsen vakituisesti juttelemaan ihanan terapeuttini kanssa.

Eilen lähdin siis sijaisasunnolta ompelukerhoon mukanani yksi miehen vanha neule, kaavakansio, yksi kangas sekä lehtiä. En tiennyt mitä jaksaisin tai haluaisin tehdä. Päädyin purkamaan miehen paidan ja leikkaamaan pojalle. Leikkasin siihen pari kuvaa Ryhmä-hau digistä, jotka aplikoin suoralla kiinni.

Sovituskuvia keiton syönnin jälkeen :D Piti napata vielä yksi hapankorppu.

Lähikuvaa.

  
Ja takaa vielä, vaikka täällä ei oo mitään nähtävää :D Mutta kuulemma tämäkin pitää ottaa. Kaavana Ob1/16 bla bla, mun uusin lemppari :)